logo
maanantai, 22 huhtikuu 2019 07:16

Arkiahdistus

Pääsiäinen tuli ja meni. Saitko nauttia pitkästä vapaasta? Kiireettömästä oleilusta ja läheisten/ystävien/itsesi laatuseurasta? Huomenna alkaisi arki ja vähä kerrassaan alkaa ahdistaa. Tuntuuko ajatus arjesta vastenmielisestä ja raskaalta? Jos tuntuu, eikä ole muuten ensimmäinen kerta, voi olla paikallaan hetkeksi pysähtyä miettimään, miksi näin on.

Arjen käynnistymisvaikeudet voivat ilmetä:

  • fyysisenä väsymyksenä
  • psyykkisenä väsymyksenä
  • kyllästymisenä ja turhautumisena

… ja niiden taustalla voi vaikuttaa:

  • univelka, riittämätön unensaanti?
  • uupumus, stressi, riittämätön palautuminen arjessa?
  • omat toiveet/tarpeet täyttämättä/kuulematta? omien ennakko-oletusten ja arjen vastaamattomuus?

Kolahtiko joku kohta? Mitä siitä? Ihminen jaksaa jonkin aikaa kulkea voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla. Niinpä esimerkiksi kiireinen ja kuormittava hetki yksityiselämässä tai työelämässä ei vielä välttämättä tarkoita oman jaksamisen romahtamista lähitulevaisuudessa. Hälytyskellojen olisi kuitenkin syytä soida, jos kiire ja kuormittavuus jatkuvat pidemmän aikaa - ja arjen ja vapaan kontrasti muuttuu syvemmäksi kerta kerran jälkeen.

IMG 1073

DING-DONG! Hälytyskellot soivat jo! Mitä sitten? Jos arki alkaa tuntua aina vain vastenmielisemmältä, on korjausliikkeiden aika. Silloin on hyvä pysähtyä ja tarkastella:

  • Mitä voit muuttaa arjessasi HETI? Onko jokin asia, minkä voit korjata mahdollisimman pian?
  • Mitä voit muuttaa pidemmällä aikavälillä? Usein muutokset kannattaa rakentaa kestäviksi hitaasti – minkä muutosprosessin voit käynnistää nyt ja edetä pala kerrallaan?
  • Mitä et voi muuttaa? Mitkä ovat sellaisia asioita, mihin sinä et voi vaikuttaa?

Kun haluat korjata arkeasi aikaisempaa toimivammaksi ja jaksamista tukevaksi, etene pienin askelin. Älä edes yritä muuttaa kaikkea kerralla sellaiseksi kuin haluat – on nimittäin hyvin todennäköistä, että tulet epäonnistumaan näin yrittäessäsi. Aseta siis muutostoiveet tärkeysjärjestykseen ja etene pala kerrallaan. Jos unensaantisi on esimerkiksi riittämätöntä, aikaista nukkumaanmenoaikaasi korkeintaan 10 minuutin sykleissä. Hidas muutosprosessi on armollinen – olisihan nimittäin perin ikävää, jos alkaisit tuntea kuormitusta ja stressiä myös kuormituksen ja stressin pienennysprosessista!

Aseta realistisia tavoitteita ja etsit ratkaisuja yhdessä. Jos esimerkiksi kotiarjen kuormittavuus kolahtaa sinun niskaasi enemmän kuin puolisolle, tarvitset puolison apua tasataksesi arjen taakan. Tai jos sinulla on menossa työelämässä keskimääräistä kuormittavampi projekti, tarvitset ehkä työn ulkopuolella enemmän palautumisaikaa. Koska edes puolisosi ei ole ajatuksenlukija, sanoita omia tunteitasi ja tarpeitasi minäviestien avulla: ”Minusta tuntuu/minä tarvitsen/kaipaan/haluan…” Usein kuormituksen keskellä itseilmaisu kääntyy nimittäin sinäsyytöksiksi: ”Sinä et koskaan/sinä aina…” Syytökset kuitenkin saattavat aktivoida toisessa puolustuskannan - ja asia syytöksien takana jää kuulematta. Panosta siis vuorovaikutukseen!

On myös tärkeä hyväksyä sellaiset asiat, mitä et tällä hetkellä voi muuttaa. Sellaisia valitettavasti on – joskus vähän enemmänkin. Pikkulapsiperheessä yöunet voivat olla repaleisia useamman vuoden ajan, yksinelävän arkiaskareita ei voi jakaa toisenkin aikuisen kannettavaksi eikä yllättäviä vastoinkäymisiä voi ennakoida tai delegoida jonkun muun harteille. Silloin vaihtoehdoksi jää etsiä voimavaroja lisääviä keinoja arkisen todellisuuden sallimissa rajoissa.

IMG 1079

Jos taas kuulut siihen onnekkaaseen porukkaan, jonka arkiahdistus ei ole vielä hälytyskellojen tasolla, voit huokaista helpotuksesta. On ihan ok, että harmittaa, kun jokin kiva loppuu. Siis toisin sanoen, on ihan normaalia, että pitkän vapaan jälkeen mieli huokailee kaihoisasti koettujen lomahetkien perään. Se usein kertoo siitä, että vapaalla oli mukavaa ja sai viettää aikaa mieluisen tekemisen parissa. Muista siis itsemyötätunto ja sanoita itsellesi omia fiiliksiä: ”Minulla oli tosi kivaa pääsiäisvapaan aikana. Sain tehdä paljon asioita, mitä normaaliarjessa en välttämättä ehtisi. Nyt harmittaa ja masentaa, kun pääsiäisvapaa loppuu. Minua saa harmittaa ja masentaa.” Empatian osoittaminen itselle antaa tunteille niiden tarvitseman tilan ja ajan – ja usein helpottaa eteenpäin suuntaamista ja arkeen palaamista.

Published in Blogikirjoitus

 

Uutta vuotta on takana jo reilu kuukausi. Uuden elämän alku, uudet lupaukset, uudet rutiinit – kaikki ne teesit ja mainoslauseet, johon vuoden vaihtumisen myötä tuli retkahdettua ja vakuutettua: ”Nyt se alkaa – nyt jätän kaiken vanhan ja laitan kaiken uusiksi! Uusi elämä, uudet harrastukset, uusi ruokavalio, uusi liikunnallinen elämäntapa! Nyt juuri, kaikki uusiksi! Vanhat paheet jääköön historiaan!”

Arki hiipii kuitenkin voitolle hitaasti. Työmatkapyöräily ei houkutakaan kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja varatut ryhmäliikuntatunnitkin kaatuvat lasten sairastelukierteeseen. Mehudieetti alkaa tökkiä jo kolmen päivän jälkeen ja voisilmäpullat eksyvät kahvin kaveriksi kuin itsestään. Liian innokkaasti aloitettu juoksuharrastus lopahtaa liukastumiseen talvisilla teillä, eikä portaitakaan voi enää valita kyynärsauvojen kanssa. Into ja motivaatio hukkuvat lumisateisiin ja vanhat totutut tavat pääsevät voitolle. Huono omatunto vaivaa, mutta minkäs teet? Tällaista tämä elämä nyt vain on. Ainakin tuli yritettyä.

Vaan tuliko yritettyä liikaa kerralla? Olivatko itselle asetetut vaatimukset aivan liian suuria ja kohtuuttomia – melkeinpä jopa tuomittuja epäonnistumaan? Piilikö liian suurissa lupauksissa ja toiveissa jopa salainen ja tiedostamaton toive, ettei elämäntaparemontti tällä(kään) kerralla ottaisi tulta purjeisiin? Tulipahan silti yritettyä – eikö?

Jokainen hetki elämästä voi olla suurten tapahtumien alkuhetki. – Joseph Pilates

Uusien rutiinien vakiinnuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta, järjestelmällisyyttä ja sitkeyttä, mutta ennen kaikkea realistisia tavoitteita. Pienilläkin teoilla voi saada isoja vaikutuksia omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Jos arkipäivien liikunta on aiemmin koostunut lähinnä parkkipaikoilta sisätiloihin siirtymisistä, jo auton parkkeeraaminen sata metriä kauemmas lisää arkipäivien liikuntamäärää. Eikä lenkkeilynkään aloittamisen tarvitse tarkoittaa heti tunnin lenkille lähtemistä, vaan jo kymmenen minuutin kävelylenkki voi aluksi riittää – onhan sekin jo huomattavan paljon enemmän kävelyminuutteja kuin aiemmin.

Meillä ihmisillä saattaa olla vääristyneitä käsityksiä terveellisten elämäntapojen vakiinnuttamisesta. Saatamme ajatella, että kaikki elintavat on rysäytettävä kerralla kuntoon – niin kuin naapuri teki, ja osallistuipa vieläpä maratonillekin samana vuonna!  Toki tällainen lähestymistapa saattaa toisille sopia (ja se naapurikin varmasti on nähnyt paljon vaivaa oman elämäntaparemonttinsa ja maratonkokemuksensa eteen!). Useammat meistä kaipaavat kuitenkin todennäköisemmin hieman lempeämpää ja pala kerrallaan etenevää elämäntapojen muutosmallia – ja ennen kaikkea sellaista muutostapaa, joka sopii juuri omaan elämäntilanteeseen.

cycling-828646 640

 

Jokainen elämäntilanne on aina yksilöllinen ja ainutlaatuinen – se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole mahdollista toisenlaisen elämäntilanteen kanssa kamppailevalle. Omaa elämäänsä ja sen muutosmahdollisuuksia on välttämätöntä tarkastella realistisesti: Mihin juuri minun resurssini tässä elämäntilanteessa ja tässä hetkessä riittävät? Mikä on liikaa, mikä on liian vähän – mikä on tarpeeksi? Onko jotain, mistä voisin ja mistä minun tulisi luopua terveellisten elämäntapojen saavuttamiseksi?

Terveellinen elämäntapa on valinta. Se on valinta, joka on käytännössä tehtävä joka päivä uudelleen ja uudelleen. Länsimainen elämäntyyli tarjoaa valittavaksi myös toisenlaisia vaihtoehtoja – esimerkiksi ruutuaikaa liikunnan sijaan tai pikaruokaa terveellisen ravinnon korvaajaksi. Terveellisten elintapojen vakiinnuttamiseen tarvitaan rutiineja ja päättäväisyyttä - ei liian suuria vaatimuksia tai odotuksia, vaan sitkeyttä ja lempeyttä. Ja lopulta, päättäväisyyden ja sitkeyden jälkeen voi huomata, että terveellisistä elintavoista on kuin vaivihkaa tullut tärkeä ja välttämätön osa arkipäivää – kuin luotettava kumppani, josta ei halua luopua edes toisenlaisten vaihtoehtojen edessä.

 

Vinkit elämäntaparemonttiin:

1. Ole realistinen! Minkälaisiin muutostoimenpiteisiin sinulta tällä hetkellä löytyy resursseja?
2. Ole lempeä! Mikä on tarpeeksi ja mikä riittää?
3. Etene askel kerrallaan! Millaisia välietappeja sinun kannattaa itsellesi asettaa?
4. Älä vertaa itseäsi muihin! Mikä sopii juuri sinun ainutlaatuiseen elämäntilanteeseesi?

Ja jos se tuntuu sinusta hyvältä ja resurssisi sen sallivat:

5. Anna sosiaaliselle tuelle mahdollisuus! Miksi yrittäisit yksin, jos voit tehdä myös yhdessä?


P.S. Maaliskuussa alkaa Liikuntastartti-ryhmä, joka on erinomainen väylä omien terveysliikuntatottumusten tarkasteluun ja päivittämiseen!

Published in Blogikirjoitus