logo
perjantai, 24 toukokuu 2019 09:54

Treenaa lapsen kanssa!

Liikkuisin, mutta kun ruuhkavuodet. Kun ei sitä liikunta-aikaa vain ole! Kaikki vapaa-aika menee jälkikasvun kanssa, eikä tukiverkostoja voi pyytää apuun, ainakaan liikuntahetken takia.

Perusteletko liikkumattomuuttasi jälkikasvun kasvattamisella? Siis toisin sanoen, vieritätkö, viattoman huomaamattomasti, syyn inaktiivisesta elämästä lastesi niskoille?

Jokainen meistä vanhemmista on kai joskus huokaissut turhautuneesti ruuhkavuosikiireiden keskellä, että kyllähän minä, mutta kun nuo lapset. Ihanat ja kamalat lapset, antoisat ja kuluttavat lapset! Mutta oletko tullut ajatelleeksi (tai kokeillut käytännössä), miten lapsista saa myös erittäin hyvää ja ihanaa treeniseuraa? Vieläpä sellaista treeniseuraa, joka jaksaa tsempata eteenpäin silloinkin, kun aikuisen tekisi mieli jo lopettaa ja siirtyä pullakahville.

Lasten kanssa liikkuminen on paitsi yksinkertaista, myös pitkällä tähtäimellä hedelmällistä. Kun lapsi näkee aikuisen liikkuvan säännöllisesti – ja saa jopa osallistua liikkumiseen itsekin, liikunnasta tulee luonnollinen osa lapsen elämää. Aktiivisesta elämäntavasta muotoutuu kenties jopa osa lapsen arvojärjestelmää – sellainen arvo, jolla on suotuisia vaikutuksia lapsen terveydelle myös myöhemmässä elämässä. (Käy lukemassa aiempi blogitekstini aiheesta täältä.)

IMG 1235

Mutta miten ihmeessä lapsen kanssa voi sitten yhdessä liikkua? Ja vielä niin, että siinä samalla tulee liikkuneeksi itsekin?

Vastaus on yksinkertainen: lapsen/lasten kanssa voi tehdä melkein mitä vaan! Jos tykkäät pyörälenkeistä, ota lapsi mukaan lenkille: pienemmät lapset matkustavat mukavasti pyörän taakse kiinnitettävässä perävaunussa, hieman isommat lapset aisalla vanhemman pyörään kiinnitettävän pyörän satulassa ja koululaiset pysyvät vanhemman perässä jo itse polkien. Ja jos tykkäät juosta ja lapsi osaa jo pyöräillä, lähtekää yhdessä lenkille! Jos lapsi ei osaa vielä pyöräillä, hän nauttii varmasti vauhdin hurmasta juoksuvaunujen kyydissä. Ja huutaa KOVEMPAA, KOVEMPAA vauhdin hyytyessä! (Näin ainakin minun lapseni ovat tehneet. Saat siis oman henkilökohtaisen valmentajan lenkeille mukaan – eikä tälle valmentajalle tarvitse edes maksaa mitään!)

Kaikkein antoisinta on kuitenkin lihaskunnon harjoittaminen lasten kanssa. Lapsi on nimittäin mitä mainioin lisäpaino erilaisiin liikkeisiin! Laita lapsi reppuselkään/hartioille, pidä lasta sylissä tai aseta pieni lapsi ergonomiseen kantovälineeseen ja anna mennä! (Tarkista kuitenkin, että liikkuminen on turvallista: älä siis tee liikkeitä, joissa sinun on mahdollista kaatua lapsesi päälle.)

IMG 1284

Jalkakyykyt, askelkyykyt, keskivartalotreeni ja käsitreeni – kaikki nämä onnistuvat mainiosti lapsen kanssa. Samalla pääsette nauttimaan yhteisestä läheisyydestä! Kun annat lapsesi kiipeillä päälläsi tai roikkua selässäsi liikkeiden aikana, vaikutat samalla lapsen kehonkuvan (body image) kehittymiseen: Kun lapsi on lähellä kehoasi ja kosketuksissa kehosi kanssa, lapsi hahmottaa samalla omaa kehoaan ja sen rajoja. Fyysinen läheisyys ja hellä koskettaminen vahvistavat positiivista kehonkuvaa. Lisäksi kehosi liikkeistä aiheutuvat aistiärsykkeet kehittävät lapsen omia motorisia taitoja – vaikka lapsi vain istuisi reppuselässäsi. Jos lapsi lisäksi saa esimerkiksi kiipeillä selässäsi ja hartioillasi, lapsi kehittää muun muassa tasapainoaan ja muita motorisesti tärkeitä taitoja.

Motoristen taitojen ja kehonkuvan lisäksi yhteiset liikuntahetket jättävät jälkensä myös sinun ja lapsesi väliseen kiintymyssuhteeseen. Tämä ei ole mikään pikkujuttu, sillä vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde vaikuttaa muun muassa itsetuntoon ja käsityksiin muista ihmisistä sekä siten myös myöhemmin elämässä kehittyviin ihmissuhteisiin. Yhdessä vietetty aika, vuorovaikutus ja läheisyys vahvistavat kiintymyssuhdetta vanhemman ja lapsen välillä. Näin myös yhteinen liikuntahetki toimii kiintymyssuhdetta ruokkivana vuorovaikutustilanteena.

IMG 1283

Siis aika monta hyvää ja perusteltua syytä ottaa lapsi treeniin mukaan! Jos haluat nähdä, miten minulla on tapana treenata lasteni kanssa, klikkaa itsesi Facebook-sivuilleni. Sieltä löydät lyhyen videon aiheesta. (Ja toinen video tulee lähiaikoina!) Mitä vielä odotat? Kokeile treenausta lapsen kanssa – se on sekä hauskaa että monin tavoin hyödyllistä!

Published in Blogikirjoitus
keskiviikko, 15 toukokuu 2019 10:46

Kun keho tarvitsee lepoa

Niinpä niin. Maanantai-iltana pidin viimeisen kevätkauden pilatestunnin. Ja kuinka ollakaan, heti seuraavana päivänä se alkoi hiipiä kimppuun. Flunssa. Ei auttanut sinkkisuihkeet, ei saunominen, ei hunajavesi eikä inkivääri. Aivastuksien määrä vain lisääntyi, nenä alkoi vuotaa, lihakset tuntuivat aralta ja lopulta, ruumiinlämpökin alkoi nousta normaalia korkeammaksi. Siispä oli pakko tunnustaa tappio, parkkeerata yhtä lailla niiskuttavat ja kuumeiset lapset telkkarin eteen ja käpertyä viereiseen sohvannurkkaan peiton alle. Jääköön gradun viimeistely ja yrityksen työasiat hetkeksi. Minä otan nyt ihan iisisti.

FB7E538D 7126 4D47 9E99 0A16DDF83B2A

Tavalliset virusperäiset taudit, kuten flunssa, jylläävät valloillaan monta kertaa vuoden aikana. Se, kuinka moni flunssaviruksista lopulta tekee kodin juuri sinun kehoosi, on yksilöllistä. Joku sairastaa yhden flunssan viidessä vuodessa ja joku toinen viisi flunssaa vuoden sisällä. Flunssa pakottaa lepäämään ja keräämään voimia. Mutta kuinka kauan? Joskus voi olla epäselvää, miten pitkään esimerkiksi liikuntaharjoittelussa olisi syytä ottaa huomioon sairastupalaisena vietetty aika. Alta löydät muutamia yleisohjeita flunssan vaikutuksista liikuntaharjoitteluun.

Infektio on aina otettava vakavasti. Terveydenhuollosta saat sairauteen liittyvät tarkat ja yksilölliset ohjeet, jotka on tarkoitettu noudatettavaksi! Tiivistetysti ja yleisellä tasolla voidaan sanoa:

  • Jos sinulla on kuumetta, älä urheile. Parantumisen jälkeen pidä lepopäiviä yhtä monta päivää kuin olit kuumeisena. Tämän jälkeen aloita liikunta kevyesti. Jatka liikuntaa kevyesti yhtä monta päivää kuin olit sairauden takia levossa. Jos siis sinulla oli kuumetta 3 päivää, lepää vielä 3 päivää ja tämän jälkeen liiku kevyesti vähintään 6 päivän ajan. Kevyen liikunnan jälkeen palaa maltillisesti ja hitaasti normaaliin liikuntaharjoittelurytmiisi.
  • Jos sinulla on flunssaan liittyviä yleisoireita (lihaskipuja tai -arkuutta, päänsärkyä, jne.) älä urheile. Pidä parantumisen jälkeen tarpeeksi (kuuntele kehoasi!) lepopäiviä ennen kuin aloitat kevyen liikunnan. Pidä liikuntaharjoittelu kevyenä yhtä kauan kuin jouduit lepäämään sairauden takia.
  • Jos sinusta tuntuu, että flunssa on tuloillaan, eli esimerkiksi nenä vuotaa vähän tai kurkku tuntuu karhealta, kevyt liikunta on vielä sallittua – mutta tarkkaile olotilaasi ja infektion kulkua! Vaihda liikunta lepoon heti, jos olotila pahenee.
  • Jos ainoastaan nenäsi vuotaa, eikä sinulla ole muita oireita, ota vähintään 3 päivää iisisti (kevyt liikunta sallittua). Sen jälkeen voit hitaasti ja maltillisesti palata liikuntaharjoittelusi pariin, jos flunssaoireet ovat parantuneet.
  • Jos kurkkusi on kipeä, lepää. Nielutulehduksen syödyn antibioottikuurin aikana lepää vähintään 7 päivän ajan (tai pitempään, noudata terveydenhuollon ohjeita!).

 Infektion jälkeen kannattaa muistaa, että keho toipuu sairaudesta hitaasti. Viikon kuumeinen infektio näkyy suorituskyvyssä 2-3 kuukauden ajan. Älä siis vaadi itseltäsi ennätyssuorituksia flunssan jälkeen! Liian raju liikunta voi pidentää toipumisaikaa. Tärkeintä on, että kuuntelet kehoasi. Muista myös hakeutua arvioitavaksi terveydenhuoltoon, jos oireet pitkittyvät tai palaavat uudelleen.

Published in Blogikirjoitus
maanantai, 22 huhtikuu 2019 07:16

Arkiahdistus

Pääsiäinen tuli ja meni. Saitko nauttia pitkästä vapaasta? Kiireettömästä oleilusta ja läheisten/ystävien/itsesi laatuseurasta? Huomenna alkaisi arki ja vähä kerrassaan alkaa ahdistaa. Tuntuuko ajatus arjesta vastenmielisestä ja raskaalta? Jos tuntuu, eikä ole muuten ensimmäinen kerta, voi olla paikallaan hetkeksi pysähtyä miettimään, miksi näin on.

Arjen käynnistymisvaikeudet voivat ilmetä:

  • fyysisenä väsymyksenä
  • psyykkisenä väsymyksenä
  • kyllästymisenä ja turhautumisena

… ja niiden taustalla voi vaikuttaa:

  • univelka, riittämätön unensaanti?
  • uupumus, stressi, riittämätön palautuminen arjessa?
  • omat toiveet/tarpeet täyttämättä/kuulematta? omien ennakko-oletusten ja arjen vastaamattomuus?

Kolahtiko joku kohta? Mitä siitä? Ihminen jaksaa jonkin aikaa kulkea voimiensa ja jaksamisensa äärirajoilla. Niinpä esimerkiksi kiireinen ja kuormittava hetki yksityiselämässä tai työelämässä ei vielä välttämättä tarkoita oman jaksamisen romahtamista lähitulevaisuudessa. Hälytyskellojen olisi kuitenkin syytä soida, jos kiire ja kuormittavuus jatkuvat pidemmän aikaa - ja arjen ja vapaan kontrasti muuttuu syvemmäksi kerta kerran jälkeen.

IMG 1073

DING-DONG! Hälytyskellot soivat jo! Mitä sitten? Jos arki alkaa tuntua aina vain vastenmielisemmältä, on korjausliikkeiden aika. Silloin on hyvä pysähtyä ja tarkastella:

  • Mitä voit muuttaa arjessasi HETI? Onko jokin asia, minkä voit korjata mahdollisimman pian?
  • Mitä voit muuttaa pidemmällä aikavälillä? Usein muutokset kannattaa rakentaa kestäviksi hitaasti – minkä muutosprosessin voit käynnistää nyt ja edetä pala kerrallaan?
  • Mitä et voi muuttaa? Mitkä ovat sellaisia asioita, mihin sinä et voi vaikuttaa?

Kun haluat korjata arkeasi aikaisempaa toimivammaksi ja jaksamista tukevaksi, etene pienin askelin. Älä edes yritä muuttaa kaikkea kerralla sellaiseksi kuin haluat – on nimittäin hyvin todennäköistä, että tulet epäonnistumaan näin yrittäessäsi. Aseta siis muutostoiveet tärkeysjärjestykseen ja etene pala kerrallaan. Jos unensaantisi on esimerkiksi riittämätöntä, aikaista nukkumaanmenoaikaasi korkeintaan 10 minuutin sykleissä. Hidas muutosprosessi on armollinen – olisihan nimittäin perin ikävää, jos alkaisit tuntea kuormitusta ja stressiä myös kuormituksen ja stressin pienennysprosessista!

Aseta realistisia tavoitteita ja etsit ratkaisuja yhdessä. Jos esimerkiksi kotiarjen kuormittavuus kolahtaa sinun niskaasi enemmän kuin puolisolle, tarvitset puolison apua tasataksesi arjen taakan. Tai jos sinulla on menossa työelämässä keskimääräistä kuormittavampi projekti, tarvitset ehkä työn ulkopuolella enemmän palautumisaikaa. Koska edes puolisosi ei ole ajatuksenlukija, sanoita omia tunteitasi ja tarpeitasi minäviestien avulla: ”Minusta tuntuu/minä tarvitsen/kaipaan/haluan…” Usein kuormituksen keskellä itseilmaisu kääntyy nimittäin sinäsyytöksiksi: ”Sinä et koskaan/sinä aina…” Syytökset kuitenkin saattavat aktivoida toisessa puolustuskannan - ja asia syytöksien takana jää kuulematta. Panosta siis vuorovaikutukseen!

On myös tärkeä hyväksyä sellaiset asiat, mitä et tällä hetkellä voi muuttaa. Sellaisia valitettavasti on – joskus vähän enemmänkin. Pikkulapsiperheessä yöunet voivat olla repaleisia useamman vuoden ajan, yksinelävän arkiaskareita ei voi jakaa toisenkin aikuisen kannettavaksi eikä yllättäviä vastoinkäymisiä voi ennakoida tai delegoida jonkun muun harteille. Silloin vaihtoehdoksi jää etsiä voimavaroja lisääviä keinoja arkisen todellisuuden sallimissa rajoissa.

IMG 1079

Jos taas kuulut siihen onnekkaaseen porukkaan, jonka arkiahdistus ei ole vielä hälytyskellojen tasolla, voit huokaista helpotuksesta. On ihan ok, että harmittaa, kun jokin kiva loppuu. Siis toisin sanoen, on ihan normaalia, että pitkän vapaan jälkeen mieli huokailee kaihoisasti koettujen lomahetkien perään. Se usein kertoo siitä, että vapaalla oli mukavaa ja sai viettää aikaa mieluisen tekemisen parissa. Muista siis itsemyötätunto ja sanoita itsellesi omia fiiliksiä: ”Minulla oli tosi kivaa pääsiäisvapaan aikana. Sain tehdä paljon asioita, mitä normaaliarjessa en välttämättä ehtisi. Nyt harmittaa ja masentaa, kun pääsiäisvapaa loppuu. Minua saa harmittaa ja masentaa.” Empatian osoittaminen itselle antaa tunteille niiden tarvitseman tilan ja ajan – ja usein helpottaa eteenpäin suuntaamista ja arkeen palaamista.

Published in Blogikirjoitus