Tuntuuko arki ihanan harmoniselta? Ovatko suuret vastoinkäymiset vain muisto mielessä? Elätkö perusarkea, jossa päivässä on selkeä rytmi ja rutiinit?

Jos näin on, et ole yksin. Usein elämä koostuu pääasiassa perusarjesta – siis sellaisesta arjesta, joka menee eteenpäin suhteellisen tasaisesti, eikä järisyttäviä elämänmuutoksia, vastoinkäymisiä tai päivärytmiä pitkäksi aikaa rikkovia tapahtumia ole odotettavissa ainakaan kovin usein. Perusarjessa kaikki on hyvin. Ja jopa niin hyvin, että on jopa joskus varaa hieman nurista ja marista pienistä ärsyttävistä asioista – siis sellaisista pienistä asioista, kuten eteisessä hujan hajan olevista kengistä tai väärin täytetystä astianpesukoneesta. (Perusarjen ulkopuolella nimittäin näitä pieniä ärsyttäviä asioita ei edes huomaa kaiken energian mennessä vastoinkäymisten selvittämiseen - ja joskus niitä pieniä ärsyttäviä asioita jopa kaipaa suurten elämänmuutosten keskellä).

Elätkö perusarkea, mutta huomaat silti mielessäsi valmistautuvasti kuitenkin pian koittavaan katastrofiin? Odotatko, milloin kaikki kuitenkin, taas, kosahtaa nilkoille? Tai onko sinun vain yksinkertaisesti vaikea nauttia perusarjesta ja siitä, että kaikki menee hyvin?

Joskus perusarjen onnea on vaikea ottaa vastaan. Voi olla vaikea tyyntyä nauttimaan siitä, että juuri nyt menee tosi hyvin – varsinkin, jos on tottunut selviämään ja selviytymään jokaisesta päivästä. Aiemmin koetut vastoinkäymiset värittävät herkästi tapaa, jolla otamme maailman vastaa. On vaikea luottaa perusarjen kestävyyteen – varsinkin, jos aiemmat kokemukset kuiskuttelevat korvaan seuraavan vastoinkäymisen piilottelevan varmasti aivan lähistöllä. Mielen ja kehon voi olla vaikea luopua pitkään vallinneesta stressitilasta – ja usein ne tarvitsevatkin siinä tietoista apua.

Joskus voi tuntua lähes mahdottomalta päästää irti pelosta ja huolesta - ja antaa mielen levätä arjen perusonnellisuudessa.

Elämä on täynnä perusarkea. Sellaista arkea, joka voi joskus tuntua harmaalta ja ikävältä, väsyttävältä ja kiukustuttavalta, mutta jonka perusluonne on seesteinen, onnellinen ja rutiininomainen. Perusarjen varaan voi olla kuitenkin joissain tilanteissa vaikea heittäytyä, sillä meissä vaikuttavat aiemmat kokemuksemme (ja usein myös meitä edeltävien sukupolvien kokemukset). Eletyn elämän kokemukset heittävät varjonsa perusarjen päälle.

Joskus kaikkein vaikeinta on kestää se, että juuri nyt minulla menee hyvin.

Mutta mitä jos heittäytyisikin perusarjen onneen leijumaan? Valjastaisi perusarjen onnen omaksi vaaleanpunaiseksi taikapilvekseen, jonka avulla voi leijua päivästä toiseen – ja luottaisi siihen, että taikapilvi kestää juuri niin kauan kuin on tarkoitettu. Mitä jos uskaltaisikin nauttia perusarjen rutiineista ja rytmistä? Jos ei odottaisikaan seuraavaa vastoinkäymistä tai pelkäisi seuraavaa, joskus tulevaisuudessa tulevaa, elämänmuutosta, vaan luottaisi siihen, että elämä kantaa ja kannattelee. Mitä jos nauttisi siitä, että juuri nyt, tässä tilanteessa, elämä on tosi kivaa ja arki maistuu makealta? Jos antaisikin itselleen mahdollisuuden elää, sen sijaan että vain selviää ja selviytyy.

Nauti elämästä. Nauti arjesta. Heittäydy perusarjen onneen kellumaan ja anna tulevien vastoinkäymisten pitää huolta itsestään. Juuri nyt elämässä kaikki on hyvin.

Muistatko sen ajan, kun tietokoneita käytettiin vain harvoin, ja kynä & paperi olivat päivittäisessä käytössä? Muistatko, miten lyijykynä jätti pysyvän jälkensä paperiin, eikä kerran lyijykynän koskettamaa paperia enää saanut kokonaan puhtaaksi?

Teen oletuksen, että et ole täysin unohtanut lyijykynäaikoja ja saatatpa jopa käyttää lyijäriä satunnaisesti myös nykyisin (vaikka älylaitteet ja tietokoneet ovatkin korvanneet käsin kirjoittamisen monella saralla). Sinulla on siis hyvin todennäköisesti kokemusta siitä, kuinka lyijykynä jättää peruuttamattoman jälkensä paperiin. Kerran lyijykynän koskettamaa paperia ei enää saa täysin puhtaaksi – ja pyyhekumillakin joutuu näkemään paljon vaivaa, jotta aiemmat merkinnät eivät häiritsevästi näy uuden tekstin taustalla.

Eletty elämä jättää meihin samanlaisia, peruuttamattomia jälkiä. Kokemamme kokemukset ja elämämme eri hetket piirtävät meihin pysyviä puumerkkejä, joita ei saa enää jälkikäteen täysin näkymättömiin. Vaikka kuinka haluaisit, et voi unohtaa ikäviä muistojasi tai kipeitä kokemuksiasi, tai jättää huomioimatta kehosi kokemia haavoja tai kehossasi tapahtuneita muutoksia. Jokainen elämäsi hetki jättää sinuun peruuttamattoman jäljen – tahdostasi huolimatta.

Eletty elämä näkyy sinussa erilaisina jälkinä - piirtoina mielessäsi tai muotoiluina kehossasi. Kukaan meistä ei voi säilyä puhtaana kanvaasina koko elämänsä ajan – emmekä todellisuudessa ole kirjoittamattomia alustoja edes syntyessämme.

Onneksi meillä on keinoja muokata elämän meihin jättämiä peruuttamattomia jälkiä. Näkymättömiksi meihin piirtyneitä jälkiä emme enää saa, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten vahvasti ne elämässämme näkyvät. Sinun on esimerkiksi mahdollista vaikuttaa kehosi linjaukseen. Voit valita, annatko rintakehäsi roikkua takakenossa tai päästätkö kaularankasi kenottamaan eteenpäin. Voit valita, otatko pyyhekumin käteesi ja kumitat virheellistä asentoa askel kerrallaan paremmaksi, vai jätätkö eletyn elämän jäljen paikalleen ja annat esimerkiksi elämänlaatusi mukautua asentovirheen mukaiseksi. (Toki on totta, että pitkään jatkuessaan asentovirheistä tulee vaikeampia korjata ja niiden työstäminen vaatii toistuvaa harjoittelua – mutta joka tapauksessa niihin voidaan yhä vaikuttaa.) Samalla tavalla voit valita, annatko mielen ikävien muistojen tai kipeiden kokemuksien piirtämien jälkien näkyä sinussa vielä vuosienkin päästä – vai annatko mahdollisuuden uusille, korjaaville kokemuksille, jolloin ikävien kokemuksen ääriviivat hiljalleen himmenevät.

Kuten lyijykynän jäljet, myös eletyn elämän kokemukset jättävät meihin pysyviä jälkiä. Jälkiä on kuitenkin mahdollista muokata ja himmentää, ja niiden sisältöä voidaan uudelleenkirjoittaa ja korjata. Itsestään tai ilmaiseksi jäljet eivät kuitenkaan meissä himmene, vaan vaativat vaivannäköä ja uusia kokemuksia muokkautuakseen.

Täysin näkymättömiin eletyn elämän jälkiä ei meistä enää millään keinolla saa. Tämä voi olla joskus vaikea hyväksyä, sillä kantamamme jäljet saattavat herättää joissain tapauksissa häpeää. Saatamme yrittää monin keinoin häivyttää jälkiä toisten näkymättömiin, vaikka tämä ei todellisuudessa ole edes mahdollista – ja hyvä niin. Hieman kuluneet, moneen kertaan pyyhityt ja uudelleen kirjoitetut jäljet kertovat eletystä elämästä. Kenelläkään toisella ei voi olla täsmälleen samanlaisia jälkiä omassa kanvaasissaan - ja juuri se tekee kokemuksistamme aitoja ja ainutlaatuisia. Näin eletyn elämän piirtämät jäljet muokkaavat meistä piirto kerrallaan täysin yksilöllisiä ja uniikkeja, oman elämämme keräilyharvinaisuuksia. Meihin piirtyneet jäljet antavat meille täysin yksilöllisen koodin, jota kenelläkään toisella ei ole käytettävissään. 

Sinussa näkyvät elämän jäljet tekevät sinusta juuri omanlaisesi. Ilman himmenneitä, tummia ja vasta piirtymässä olevia jälkiä et olisi sinä – täysin ainutlaatuinen ja ainutkertainen kokonaisuus.