Katson ulos ikkunasta. Maisema näyttää kylmältä. Maa on kuorrutettu hennolla kuurakerroksella ja auringonnousu värjää taivaan punertavaksi. Lehtipuut ovat luopuneet keltaisesta, oranssista ja punaisesta kruunustaan - vaikka vain hetki sitten niiden kirkkaan vihreät lehdet suhisivat tuulen mukana. Häivähdys vain ja syksy on kääntymässä kohti talvea.

Luonto elää jatkuvassa muutoksessa. Vuodenajat seuraavat toisiaan ja kesä tuntuu olevan poissa yhtä nopeasti kuin saapui. Päivät lyhenevät ja ilmat viilenevät. Kunnes – lähes yhtä lyhyen hetken päästä, talven selkä taittuu ja valo alkaa lisääntyä. Syksyä seuraa talvi ja talvea kevät, ja lopulta kesän lämpö ja aurinko ovat taas täällä.

Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan. – Herakleitos

Muutos on osa kaikkea elämää. Kaikki elollinen kulkee muutoksen virrassa, eikä mikään, mikä elää, säily koko elinaikaansa muuttumattomana. Samaan aikaan, lähes paradoksaalisesti, ihmisen mieli hakee kuitenkin pysyvyyttä ja ennakoitavuutta. Tuttuus luo turvaa, muutos epävarmuutta.

Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettemme pääse muutosta karkuun. Muutos koskettaa jokaista ihmistä. Luonto muuttuu ympärillämme, mutta myös me itse muutumme. Fysiologisesti kehomme ikääntyy ja solumme vanhenevat, mutta myös tapamme katsoa maailmaa, ilmaista itseämme tai kykymme selvitä elämänvaikeuksista kehittyy. (Ja jos ihan rehellisiä ollaan – kuka nyt haluaisikaan pysyä koko ikäänsä samalaisena?)

Eniten muutokset heijastuvat arkeemme kuitenkin työelämän kautta, sillä nykyajan työelämää leimaavat loppumattomat muutoksen aallot. Kun ennen työelämä kulki suhteellisen lineaarisesti eteenpäin ja muutoksia tapahtui verrattain harvoin, 2020-luvulla työelämä on muutosten värittämää. Organisaatiomuutokset, talouden muutokset, yhteiskunnan muutokset, työvoimasaatavuuden muutokset… Ei ihme, jos pysyvyyteen pyrkivällä mielellä on vaikeuksia jaksaa jatkuvien muutosten keskellä.

Luonto ei tee mitään turhaan. - Aristoteles

Muutos on välttämätöntä luonnon jatkumiselle. Mutta miten on ihmisen tekemien muutosten laita? Onko kaikki ihmisen aikaansaama muutos välttämätöntä? Vai voitaisiinko esimerkiksi joistain työelämän muutoksista luopua jo ennen kuin ne todetaan toteutuksen kautta toimimattomiksi?

Tiedän vain sen, etten tiedä mitään. – Sokrates

Olisi houkuttelevaa vain pysähtyä paikalleen – jäädä tuttuun ja totuttuun, ennakoitavissa olevaan ja helposti ymmärrettävään. Jos voisikin jättää jonkin muutoksen aallon väliin ja pitäytyä vanhoissa toimintatavoissa. Ja voitaisiinko me nyt vaan organisaatiossa sopia, että jatketaan vain samalla tavalla kuin ennenkin?

Ihminen ei voi elää muutoksesta irrallaan. Sama pätee myös työelämään: mikään organisaatio tai yritys ei voi olla olemassa ilman muutosta. Kaikki elävä on väistämättä aina muutoksessa. Voidaan siis jopa sanoa, että muutoksista luopunut tai niistä kieltäytynyt organisaatio on kuollut organisaatio. On totta, että osa työelämän muutoksista on varmasti tarpeettomia tai jopa turhia – mutta etukäteen on lähes mahdotonta sanoa, millainen muutos on välttämätöntä organisaation elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Kristallipalloa kun ei mikään organisaatio ole vielä saanut omaan työkalupakkiinsa.

Muutos ei siis vain ole osa elämää – muutos on elämää, eikä ilman muutosta ole elämää.

Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat. - Herakleitos