Onko sinua purrut liikuntakärpänen? Suunnitteletko terveellistä elämää ja elämäntapojesi päivittämistä? Et ole ainoa. Lähestyvä syksy ja nurkan takana odottava arki saa monen unelmoimaan uudesta harrastuksesta tai aiempaa terveellisemmistä rutiineista. Liikuntaharrastuksen aloittaminen on syyskauden alussa helppoa, sillä tarjolla on laaja kattaus erilaisia liikuntalajeja – jokaiselle jotakin. Ainakin periaatteessa.

Mutta entä jos ei ole aiemmin liikkunut eikä yhtään tiedä, mistä ja miten lähteä liikkeelle? Jos työterveyslääkäri kyllä suositteli liikunnan aloittamista jo KAKSI vuotta sitten, mutta lenkillä tulee edelleenkin käytyä vain satunnaisesti? Tai jos liikuntaharrastus on tullut aloitettua jo MONTA KERTAA, mutta siihen se sitten onkin jäänyt – aloittamiseen?

Näin todella ihanan kurssin! Siinä luvattiin tuloksia VAIN neljässä viikossa! Siis voitko kuvitella, neljässä viikossa?! Totta kai ilmoittauduin! Ostin uudet jumppavermeetkin ja menin ensimmäiselle tunnille intopiukeana ja valmiina UUTEEN ELÄMÄÄN! Olin tarmoa täynnä vielä siinä vaiheessa, kun ohjaaja aloitti tunnin kovaa ja korkealta. Viidentoista minuutin jälkeen olin valmis pakenemaan paikalta. Lihakset tuntuivat kipeiltä vielä PÄIVIÄ tunnin jälkeen. En mennyt enää seuraaville tunneille. Hieno, uusi elämäni kesti tasan sen yhden tunnin ajan.

Monet liikuntakurssit lupaavat paljon. Harva miettii markkinointilauseita lukiessaan, mihin lupaukset perustuvat, mitä niiden saavuttamiseen tarvitaan tai soveltuvatko kurssit omaan elämäntilanteisiin tai tavoitteisiin. Esimerkiksi neljän viikon intensiivinen harjoittelu voi olla jonkun toisen unelma, jonka toteuttaminen ei ole realistista omassa elämäntilanteessa. Ja toisaalta, jos tavoitteena on terveyden edistäminen liikunnan avulla, tarvitaanko neljän viikon intensiivitreeniä edes mihinkään?

Leppoisa ja pitkä kävelylenkki. Lyhyt HIIT-harjoittelu. Raskas voimaharjoittelu. Keskipitkä kahvakuulatreeni. Levollinen joogaharjoitus. Aloita kevyesti!  Treenaa heti täysillä! Keskity vain tähän lajiin! Yhdistä harjoittelumuodot! Jokaiselle päivälle oma lajinsa! Lisää tehoa ja verenmaku suuhun!

Tietoa ja lajivaihtoehtoja on tarjolla paljon. Ehkä liiankin paljon tavallisen kuntoilijan tarpeisiin. Valikoimaa ja erilaisia valmennusohjeita tutkiessa tuppaa jo tulemaan hiki ja terveellisen elämän haave uhkaa hautautua omaan mahdottomuuteensa. Naapuri suositteli personal traineria, mutta se ei tunnu omalta jutulta - eikä siihen oikein olisi varaakaan. Olisikohan sittenkin parempi vain jatkaa niin kuin ennenkin – ja työterveyslääkäri pitäköön edelleen liikuntahapatuksensa.

Älä luovuta! Turhautuminen on erinomaista polttoainetta pysyville muutoksille! (Ja pysyvät muutokset puolestaan saavutetaan usein pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä, kuten tässä aiemmassa blogipostauksessani pohdin.)

Liikuntaharjoittelussa tärkeintä on aloittaminen. Vähäinen liikunta on parempi kuin ei yhtään liikuntaa ja kaikki liikunta on parempaa kuin olematon liikunta. Jos liikuntaharjoittelusta haluaa kuitenkin saada itselleen pitkäaikaisen kumppanin – siis sellaisen, jonka kanssa haluaa mielellään ja iloiten viettää aikaansa vaikka tihkusateessa, on hyvä käyttää hieman aikaa suhteen perustan luomiseen. Siis toisin sanoen siihen, miten liikkuu ja miksi ylipäänsä liikkuu.

Syksyllä alkaa ohjaamani Liikuntastartti-ryhmä, joka tarjoaa sekä tietoa että käytännön harjoitteita helposti omaksuttavassa muodossa. Liikuntastartti ei lupaa liikaa. Sen tavoitteena on saada terveyttä edistävä liikunta osaksi ryhmäläisten arkea. Kurssi ei tähtää suorituskyvyn hiomiseen tai nopeisiin tuloksiin. Sen sijaan Liikuntastartin aikana jokainen osallistuja saa kosketuksen erilaisiin liikuntalajeihin ja tapoihin toteuttaa liikuntaharjoittelua. Kurssin aikana pohditaan esimerkiksi, miten liikuntaharjoittelua on mahdollista toteuttaa kiireisen arjen keskellä tai millainen liikuntaharjoittelu soveltuu omaan elämäntilanteeseen. Liikuntastartin aikana jokainen osallistuja saa ryhmän tuen lisäksi myös yksilöllistä ja henkilökohtaista tukea oman liikuntaharjoittelemisensa avuksi. Lisäksi ryhmän hinta on pyritty tekemään mahdollisimman kukkaroystävälliseksi. Aikamoinen diili – vaikka itse sanonkin.

Onko sinun unelmanasi terveellinen ja liikunnallinen elämä?  Liikuntastartti-ryhmään voi tulla juuri sellaisena on kuin on. Ota siis ensimmäinen askel kohti uutta elämääsi: haaveiden toteuttaminen alkaa ilmoittautumislomakkeen täyttämisestä.

Hän juoksee. Jalat iskeytyvät maahan. Polviin koskee. Kylkeen pistää. Hän ei välitä, vaan lisää vauhtia. Hengitys kiihtyy. Vieläkin kovempaa. On juostava vieläkin kovempaa! Yhtäkkiä jalat pettävät alta ja hän tömähtää takapuolelleen.
    Sampuri! Juuri, kun alkoi kulkea hyvin!
    Hän on kiukkuinen ja sadattelee mielessään. Hän yrittää nousta ylös, mutta parahtaa kivusta. Vasen pohje on jäykistynyt kivikovaksi. Juoksu ei enää kulje.
    Ainakaan tänään. Ehkä jo huomenna.VIIMEISTÄÄN huomenna.

Liikunta edistää monin tavoin terveyttä. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun liikunta ei enää olekaan terveellistä? Mitä tapahtuu, kun liikuntaharjoittelusta tulee elämäntapa, joka vaikuttaa elämänlaatuun ja terveyteen negatiivisesti?

Olet varmasti törmännyt elämäsi aikana sellaiseen ihmiseen, joka suuntaa lenkkipolulle jopa silloin, kun on ”vain vähän kipeä”. Ehkä myös sinä olet joskus tehnyt niin. (Tunnustan; minä ainakin olen.) Urheilija ei tervettä päivää näe. No pain, no gain. Kipu kaunistaa. Vanhat sanonnat kätkevät taakseen kipeän totuuden: joskus liikuntaharrastuskin voi mennä överiksi. Kun liikunta tuntuu värittävän jokaista päivää ja päivän menot suunnitellaan liikunnan ympärille - eikä päinvastoin, voi olla paikallaan arvioida omaa liikuntakäyttäytymistä uudestaan.

Säännöllinen liikuntaharjoittelu toimii usein positiivisena voimavarana, mutta muuttuessaan liikuntariippuvuudeksi harjoittelusta tulee epäterveellinen riippakivi. Liikunnan pakonomainen harrastaminen liittyy moniin syömishäiriöihin, mutta pakonomainen liikunta voi hiipiä elämään myös ilman varsinaista syömishäiriötä. Jos liikuntaa käyttää lääkkeeksi käsittelemättömiin tunteisiin, vaikeaan elämäntilanteeseen tai liian suureen ja pitkäaikaiseen kuormitukseen, liikunta saattaa alkaa vaikuttaa huumeen tavoin: ihminen juoksee turruttavasta annoksesta toiseen, etsii korkeampaa highta ja pehmeämpää pilveä, eikä kestä ajatusta päivästä ilman huumaavaa liikunta-annosta. Todellisuudessa liikunnasta katoaa tällöin vapaaehtoisuuteen pohjautuva aito ilo ja nautinto - ja tilalle tulee pakonomainen ja addiktoitunut tarve harjoitella.

Milloin liikunta sitten on pakonomaista? Omaa liikuntakäyttäytymistä voi arvioida muutaman kysymyksen avulla:

• Onko minun PAKKO PÄÄSTÄ liikkumaan joka päivä? Laiminlyönkö/jätänkö muita elämän asioita vähemmälle huomiolle, jotta pääsen liikkumaan tarpeeksi?
• Suhtaudunko omaan lajiini liian intohimoisesti: ajattelenko vain sen lajin olevan liikuntaa, enkä laske muuta liikkumista (esim. työmatkoja) kokonaisliikuntamääriini? Onko minun esimerkiksi PAKKO päästä tunnin juoksulenkille joka päivä – vai voinko korvata juoksutreenit jollain muulla liikunnalla?
• Jos joudun jättämään liikuntakerran väliin esimerkiksi sairauden takia, ahdistunko? Entä miten pitempi liikuntatauko mielialaani vaikuttaa? Maltanko antaa vammojen parantua ja kehon toipua, vai suuntaanko liikkumaan jo siinä vaiheessa, kun ”tuntuu jo hieman paremmalta”? Mahdollistanko liikuntaharjoittelun särkylääkkeen avulla?
• Suunnittelenko elämäni liikunnan ympärille, enkä liikuntaa elämän ympärille?

Muuttuessaan pakonomaiseksi liikunta heikentää elämänlaatua, johtaa ylirasitustilaan sekä altistaa vammoille ja esimerkiksi ahdistuneisuudelle. Toisin sanoen: kun liikuntaharrastus menee överiksi, liikunnan terveyttä edistävät ja näin ollen positiiviset vaikutukset muuttuvat negatiivisiksi ja tervettä elämää vahingoittaviksi seurauksiksi. Pahimmassa tapauksessa liiallinen liikuntaharjoittelu voi johtaa vaarallisiin ja jopa henkeä uhkaaviin tilanteisiin.

Kramppi hellittää muutaman minuutin jälkeen. Hän on uupunut. Hän koskettaa pohjettaan ja irvistää. Sattuu edelleen liikaa. Hän pudistaa päätään ja sulkee silmänsä. Kyyneleet polttavat silmäluomien takana.
    Miksi lihakset pettävät hänet? Miksi keho pettää hänet? Miksi keho ei jaksa?
    Hän tietää, että hänen pitäisi antaa kehollensa lupa levätä, lupa palautua, lupa rentoutua. Lupa olla.
    Päivä ilman liikuntaa. YH! Ajatus on vastenmielinen. Mitä siitäkin tulisi jos hän yhtenä päivänä laiskottelisi? Jos yhtenä päivänä ei juoksisi – edes puolta tuntia? Ei. Ei, ei. Hän ei halua!
    Hän nousee pystyyn. Pohje tuntuu väsyneeltä. Hän siirtää painoa enemmän terveen jalan kannettavaksi. Askel ontuu.
    Huomenna, hän juoksee taas viimeistään huomenna.

Liikunnasta saa nauttia ja liikunta saa auttaa stressinsäätelyssä, mutta se ei saa olla pakokeino käsittelemättömiin tunteisiin tai ajatuksiin. Jos huomaat liikuntaharjoittelun näyttelevän elämässäsi liian suurta roolia, pysähdy hetkeksi. Tunnista sisimmässäsi heräävät tunteet. Kuuntele mieleesi nousevia ajatuksia. Anna tilaa, aikaa ja huomiota. Älä juokse karkuun – kuvaannollisesti tai konkreettisesti. Mitä mielesi haluaa sinulle kertoa?

Jos liikunta muuttuu pakonomaiseksi, riippuvuudelle on aina jokin alkusyy. On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa, mikä tuo alkusyy mahdollisesti on – ja mitkä ovat niitä asioita, jotka toimivat polttoaineena liikuntariippuvuudelle. Joskus, tai usein, taustalla vaikuttavat syyt ja asiat eivät kuitenkaan löydy yksin – tai  mahdollisesti löytyvät, mutta ovat liian suuria ja raskaita kantaa ilman apuvoimia. Tällöin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, sillä juuri tällaisia tilanteita varten ammattilaiset ovat olemassa. Liikuntariippuvuuden purkaminen ei nimittäin tarkoita sitä, että vain lopettaa liikkumisen – and that’s it. Usein liikuntariippuvuus pakottaa pysähtymään sekä taustalla vaikuttavien syiden että tulevan liikuntakäyttäytymisen äärelle. Urakka voi tuntua raskaalta, mutta on lopulta palkitsevaa.

Jos tunnistat itsessäsi pakonomaista ja riippuvuutta muistuttavaa liikuntakäyttäytymistä, älä jää yksin. On viisautta tunnistaa, milloin tarvitsee apua - ja vahvuutta lähteä etsimään auttajaa.

Saavut kotiin töistä. Päivä oli pitkä ja rasittava. Väsyttää. Uni jäi lyhyeksi. Heräsit liian aikaisin tai menit liian myöhään nukkumaan. Jo kotiovella alkaa ärsyttää. Kuka on jättänyt TAAS kengät keskelle eteistä – ja miksi ihmeessä lapsen kurahousutkin ovat mytyssä lattialla?! Tömistelet vihaisena keittiöön. Puoliso makaa sohvalla ja lukee lehteä. SIIS MITÄ IHMETTÄ SE SIINÄ MAKAA – LAITTAISI EDES NE HOUSUT PAIKALLEEN! Räjähdät. Tiuskit ja huudat, raivot ja sätit. Puolessa välissä raivoamistasi puoliso laittaa kädet korvilleen ja lakkaa kuuntelemasta sinua. Lopputuloksena kaikilla on kurja ilta – eikä kukaan kuullut asiaasi tunnekuohusi takana.

 Vuorovaikutus on tärkeä osa arkea. Joskus, tai toisinaan jopa usein, vuorovaikutuksen keinot jäävät kuitenkin vaillinaisiksi. Asia jää kuulematta, tunne sanoittamatta ja ihminen kohtaamatta. Pahimmillaan seurauksena on kipeä konfliktitilanne, joka voi satuttaa ja haavoittaa syvältä. Kukaan tuskin tietoisesti haluaa satuttaa kipeästi lähimmäisiään, joten miksi niin, kuitenkin, kaikesta huolimatta, tapahtuu?

Vuorovaikutusta voisi verrata puuhun: vuorovaikutuksen juuret ulottuvat laajalle ja maaperä niiden ympärillä koostuu monista tekijöistä. Jo lapsena ihminen oppii tietynlaiset toimintamallit. Esimerkiksi jos lapsuudenperheessä huutaminen on ollut kommunikointikeino, jolla on saanut asiansa perille, ihminen todennäköisesti käyttää tätä keinoa myös myöhemmässä elämässään – ainakin jos ei tietoisesti muuta toimintatapaansa.

Opittujen toimintamallien lisäksi henkilökohtainen elämänhistoria, muiden toimintatavat ja tunnereaktiot luovat pohjan vuorovaikutukselle. Muun muassa elämän kipeät kokemukset ja muiden loukkaava käytös voivat saada yksilön muokkaamaan omaa vuorovaikutustyyliään: ihminen voi esimerkiksi pitää etäisyyttä toisiin ja vaikuttaa vaikeasti lähestyttävältä, koska hänen aiempi vuorovaikutushistoriansa on muovannut hänet sellaiseksi.

Vuorovaikutuspuun lehdet ovat erilaisia vuorovaikutuksen keinoja, joita ihminen omassa vuorovaikutuksessaan viljelee: millaista kieltä yksilö käyttää puhuessaan toisille, miten hän tuo tunteensa näkyviin, miten ottaa toisen ihmisen sanoman vastaan, miten kohtaa, miten kuuntelee, miten ilmaisee omaa asiaansa sanattomasti ja sanallisesti. Ilman tiedostavaa otetta ja oman vuorovaikutuksen tarkkailua puun juuret usein imevät maaperän ainekset suoraan lehtien rakennusaineiksi. Toisin sanoen on ihmisestä itsestään kiinni, siirtyvätkö vuorovaikutusmaaperän ainekset suoraan, ilman suodattimia, puun lehvästöön.

Niinpä puun tärkein osa – se, minkä varaan puu rakentuu ja pysyy pystyssä, muodostuu tietoisesta työskentelystä. Kun kiinnität huomiota omiin vuorovaikutustapoihisi tai opettelet uusia vuorovaikutuksen toimintamalleja, tarvitset tietoista työskentelyä. Tietoinen työskentely muodostaa vuorovaikutuspuun rungon – sen, mikä suuntautuu ylös ja yhdistää maaperän ja lehdet toisiinsa. Puun runko on mahdollisuus muokata ja muovata omaa vuorovaikutuskäyttäytymistä.

Jokaisen ihmisen vuorovaikutuspuu on hieman omanlaisensa. Joku on saanut jo lapsuudessa multavan ja hedelmällisen maaperän, jonka avulla on helppoa olla rakentavassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Joku toinen tarvitsee enemmän tietoista työskentelyä opetellakseen uusia toimintamalleja vanhojen toimimattomien toimintatapojen tilalle. Onneksi vuorovaikutusta voi aina harjoitella – eikä kukaan tule koskaan tässä(kään) asiassa valmiiksi.

Vuorovaikutuksen tietoinen harjoitteleminen vaatii aikaa, tahtoa ja tietoista työskentelyä. Mutta harjoitteleminen todellakin kannattaa! Harjoitellessasi vuorovaikutusta, voit vaikuttaa positiivisesti ihmissuhteisiisi, tulla paremmin kuulluksi ja kohdatuksi sekä, mikä parasta, vaikuttaa myös toisten ihmisten vuorovaikutustapoihin. Nimittäin se, millaisia vuorovaikutuksen tapoja sinä käytät, heijastuu suoraan toisten ihmisten vuorovaikutustapoihin – ei vain antamasi vuorovaikutusesimerkin avulla, vaan myös luomasi vuorovaikutusmaaperän kautta.

Niinpä niin! Sinun tapasi olla vuorovaikutuksessa on jollekin toiselle osa hänen vuorovaikutuspuunsa maaperää. Siispä, millaista maaperää sinä haluat luoda ympärillesi?

Liikkuisin, mutta kun ruuhkavuodet. Kun ei sitä liikunta-aikaa vain ole! Kaikki vapaa-aika menee jälkikasvun kanssa, eikä tukiverkostoja voi pyytää apuun, ainakaan liikuntahetken takia.

Perusteletko liikkumattomuuttasi jälkikasvun kasvattamisella? Siis toisin sanoen, vieritätkö, viattoman huomaamattomasti, syyn inaktiivisesta elämästä lastesi niskoille?

Jokainen meistä vanhemmista on kai joskus huokaissut turhautuneesti ruuhkavuosikiireiden keskellä, että kyllähän minä, mutta kun nuo lapset. Ihanat ja kamalat lapset, antoisat ja kuluttavat lapset! Mutta oletko tullut ajatelleeksi (tai kokeillut käytännössä), miten lapsista saa myös erittäin hyvää ja ihanaa treeniseuraa? Vieläpä sellaista treeniseuraa, joka jaksaa tsempata eteenpäin silloinkin, kun aikuisen tekisi mieli jo lopettaa ja siirtyä pullakahville.

Lasten kanssa liikkuminen on paitsi yksinkertaista, myös pitkällä tähtäimellä hedelmällistä. Kun lapsi näkee aikuisen liikkuvan säännöllisesti – ja saa jopa osallistua liikkumiseen itsekin, liikunnasta tulee luonnollinen osa lapsen elämää. Aktiivisesta elämäntavasta muotoutuu kenties jopa osa lapsen arvojärjestelmää – sellainen arvo, jolla on suotuisia vaikutuksia lapsen terveydelle myös myöhemmässä elämässä. (Käy lukemassa aiempi blogitekstini aiheesta täältä.)

Mutta miten ihmeessä lapsen kanssa voi sitten yhdessä liikkua? Ja vielä niin, että siinä samalla tulee liikkuneeksi itsekin?

Vastaus on yksinkertainen: lapsen/lasten kanssa voi tehdä melkein mitä vaan! Jos tykkäät pyörälenkeistä, ota lapsi mukaan lenkille: pienemmät lapset matkustavat mukavasti pyörän taakse kiinnitettävässä perävaunussa, hieman isommat lapset aisalla vanhemman pyörään kiinnitettävän pyörän satulassa ja koululaiset pysyvät vanhemman perässä jo itse polkien. Ja jos tykkäät juosta ja lapsi osaa jo pyöräillä, lähtekää yhdessä lenkille! Jos lapsi ei osaa vielä pyöräillä, hän nauttii varmasti vauhdin hurmasta juoksuvaunujen kyydissä. Ja huutaa KOVEMPAA, KOVEMPAA vauhdin hyytyessä! (Näin ainakin minun lapseni ovat tehneet. Saat siis oman henkilökohtaisen valmentajan lenkeille mukaan – eikä tälle valmentajalle tarvitse edes maksaa mitään!)

Kaikkein antoisinta on kuitenkin lihaskunnon harjoittaminen lasten kanssa. Lapsi on nimittäin mitä mainioin lisäpaino erilaisiin liikkeisiin! Laita lapsi reppuselkään/hartioille, pidä lasta sylissä tai aseta pieni lapsi ergonomiseen kantovälineeseen ja anna mennä! (Tarkista kuitenkin, että liikkuminen on turvallista: älä siis tee liikkeitä, joissa sinun on mahdollista kaatua lapsesi päälle.)

Jalkakyykyt, askelkyykyt, keskivartalotreeni ja käsitreeni – kaikki nämä onnistuvat mainiosti lapsen kanssa. Samalla pääsette nauttimaan yhteisestä läheisyydestä! Kun annat lapsesi kiipeillä päälläsi tai roikkua selässäsi liikkeiden aikana, vaikutat samalla lapsen kehonkuvan (body image) kehittymiseen: Kun lapsi on lähellä kehoasi ja kosketuksissa kehosi kanssa, lapsi hahmottaa samalla omaa kehoaan ja sen rajoja. Fyysinen läheisyys ja hellä koskettaminen vahvistavat positiivista kehonkuvaa. Lisäksi kehosi liikkeistä aiheutuvat aistiärsykkeet kehittävät lapsen omia motorisia taitoja – vaikka lapsi vain istuisi reppuselässäsi. Jos lapsi lisäksi saa esimerkiksi kiipeillä selässäsi ja hartioillasi, lapsi kehittää muun muassa tasapainoaan ja muita motorisesti tärkeitä taitoja.

Motoristen taitojen ja kehonkuvan lisäksi yhteiset liikuntahetket jättävät jälkensä myös sinun ja lapsesi väliseen kiintymyssuhteeseen. Tämä ei ole mikään pikkujuttu, sillä vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde vaikuttaa muun muassa itsetuntoon ja käsityksiin muista ihmisistä sekä siten myös myöhemmin elämässä kehittyviin ihmissuhteisiin. Yhdessä vietetty aika, vuorovaikutus ja läheisyys vahvistavat kiintymyssuhdetta vanhemman ja lapsen välillä. Näin myös yhteinen liikuntahetki toimii kiintymyssuhdetta ruokkivana vuorovaikutustilanteena.

Siis aika monta hyvää ja perusteltua syytä ottaa lapsi treeniin mukaan! Jos haluat nähdä, miten minulla on tapana treenata lasteni kanssa, klikkaa itsesi Facebook-sivuilleni. Sieltä löydät lyhyen videon aiheesta. (Ja toinen video tulee lähiaikoina!) Mitä vielä odotat? Kokeile treenausta lapsen kanssa – se on sekä hauskaa että monin tavoin hyödyllistä!