Tuntuuko arki ihanan harmoniselta? Ovatko suuret vastoinkäymiset vain muisto mielessä? Elätkö perusarkea, jossa päivässä on selkeä rytmi ja rutiinit?

Jos näin on, et ole yksin. Usein elämä koostuu pääasiassa perusarjesta – siis sellaisesta arjesta, joka menee eteenpäin suhteellisen tasaisesti, eikä järisyttäviä elämänmuutoksia, vastoinkäymisiä tai päivärytmiä pitkäksi aikaa rikkovia tapahtumia ole odotettavissa ainakaan kovin usein. Perusarjessa kaikki on hyvin. Ja jopa niin hyvin, että on jopa joskus varaa hieman nurista ja marista pienistä ärsyttävistä asioista – siis sellaisista pienistä asioista, kuten eteisessä hujan hajan olevista kengistä tai väärin täytetystä astianpesukoneesta. (Perusarjen ulkopuolella nimittäin näitä pieniä ärsyttäviä asioita ei edes huomaa kaiken energian mennessä vastoinkäymisten selvittämiseen - ja joskus niitä pieniä ärsyttäviä asioita jopa kaipaa suurten elämänmuutosten keskellä).

Elätkö perusarkea, mutta huomaat silti mielessäsi valmistautuvasti kuitenkin pian koittavaan katastrofiin? Odotatko, milloin kaikki kuitenkin, taas, kosahtaa nilkoille? Tai onko sinun vain yksinkertaisesti vaikea nauttia perusarjesta ja siitä, että kaikki menee hyvin?

Joskus perusarjen onnea on vaikea ottaa vastaan. Voi olla vaikea tyyntyä nauttimaan siitä, että juuri nyt menee tosi hyvin – varsinkin, jos on tottunut selviämään ja selviytymään jokaisesta päivästä. Aiemmin koetut vastoinkäymiset värittävät herkästi tapaa, jolla otamme maailman vastaa. On vaikea luottaa perusarjen kestävyyteen – varsinkin, jos aiemmat kokemukset kuiskuttelevat korvaan seuraavan vastoinkäymisen piilottelevan varmasti aivan lähistöllä. Mielen ja kehon voi olla vaikea luopua pitkään vallinneesta stressitilasta – ja usein ne tarvitsevatkin siinä tietoista apua.

Joskus voi tuntua lähes mahdottomalta päästää irti pelosta ja huolesta - ja antaa mielen levätä arjen perusonnellisuudessa.

Elämä on täynnä perusarkea. Sellaista arkea, joka voi joskus tuntua harmaalta ja ikävältä, väsyttävältä ja kiukustuttavalta, mutta jonka perusluonne on seesteinen, onnellinen ja rutiininomainen. Perusarjen varaan voi olla kuitenkin joissain tilanteissa vaikea heittäytyä, sillä meissä vaikuttavat aiemmat kokemuksemme (ja usein myös meitä edeltävien sukupolvien kokemukset). Eletyn elämän kokemukset heittävät varjonsa perusarjen päälle.

Joskus kaikkein vaikeinta on kestää se, että juuri nyt minulla menee hyvin.

Mutta mitä jos heittäytyisikin perusarjen onneen leijumaan? Valjastaisi perusarjen onnen omaksi vaaleanpunaiseksi taikapilvekseen, jonka avulla voi leijua päivästä toiseen – ja luottaisi siihen, että taikapilvi kestää juuri niin kauan kuin on tarkoitettu. Mitä jos uskaltaisikin nauttia perusarjen rutiineista ja rytmistä? Jos ei odottaisikaan seuraavaa vastoinkäymistä tai pelkäisi seuraavaa, joskus tulevaisuudessa tulevaa, elämänmuutosta, vaan luottaisi siihen, että elämä kantaa ja kannattelee. Mitä jos nauttisi siitä, että juuri nyt, tässä tilanteessa, elämä on tosi kivaa ja arki maistuu makealta? Jos antaisikin itselleen mahdollisuuden elää, sen sijaan että vain selviää ja selviytyy.

Nauti elämästä. Nauti arjesta. Heittäydy perusarjen onneen kellumaan ja anna tulevien vastoinkäymisten pitää huolta itsestään. Juuri nyt elämässä kaikki on hyvin.

 VAROITUS: Seuraava teksti voi provosoida sinua. Se voi saada sinut ärsyyntyneeksi, turhautuneeksi tai pyörittelemään silmiäsi. Saatat jopa tuhahtaa ääneen, että eipä tuokaan tajua tilanteestani yhtään mitään. Ja olet oikeassa, vain sinä olet oman elämäsi asiantuntija. Turhautuneisuuden ja ärsyyntyneisyyden tunteet ovat oikeutettuja ja aitoja – mutta mitä niiden taakse kätkeytyy? Mikä on se perimmäinen tunne, joka haluaa tulla kuulluksi, mutta joka piiloutuu ärtymyksen ja turhautuneisuuden alle? Mitä sisimmässäsi herää tämän tekstin aikana? Mikä osa sinussa haluaa tulla näkyviin?

Jokainen ihminen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Kuvitellaanpa seuraava tilanne. Ostat uuden auton. Supersiistin ja überkalliin menopelin, josta tulee nopeasti silmäteräsi. Huollatat autoasi säännöllisesti, pidät huolta sen maalipinnasta ja imuroit roskat autosta vähintään joka toinen kuukausi. Muistat vaihdattaa auton renkaat ajoissa ja tarkistat ilmanpaineet useammin kuin kerran vuodessa. Huolehdit autostasi ja tarkistat, että se on kaikin puolin kunnossa ja valmiina uusiin seikkailuihin. Ymmärrät, että autosi kaipaa säännöllistä huolenpitoa ja hoivaamista. Huolehdit autostasi, mutta muistatko/ehditkö/ymmärrätkö huolehtia myös itsestäsi?

Antamani esimerkki ei välttämättä kirjaimellisesti päde juuri sinun elämääsi – voihan vallan hyvin olla, ettei sinulla esimerkiksi ole autoa tai olet ulkoistanut sen hoivaamisen esimerkiksi puolisollesi/lapsellesi/serkullesi. Auto voi olla sinun elämässäsi jotain muuta, jota vaalit ja kohtelet kunnioittaen. Samanlaista huolenpitoa, vaalimista ja kunnioitusta kaipaa myös tärkein pääomasi: sinä itse ja sinun oma hyvinvointisi.

Me ihmiset olemme siitä kummallista porukkaa, että usein ymmärrämme jonkin merkityksen vasta siinä vaiheessa, kun se jokin ei enää pelaa. Kun esimerkiksi selkäkipu vyöryy päälle kuin terävä hyökyaalto, tulemme ymmärtäneeksi, miten tärkeää selän hyvinvointi omalle terveydelle ja jaksamiselle onkaan. Voisi kuvitella, että selkäkivun näyttäytyessä ensimmäisen kerran, ymmärtäisimme alkaa vaalia ja huolehtia myös omasta hyvinvoinnistamme. Mutta kuinka monen käsi hakeutuukaan ensimmäiseksi särkylääkepurkkiin, kuinka moni suuntaakaan lääkärille etsimään helpotusta vaivoihinsa ja kuinka moni valittaa naapurille, kuinka ei saanut lääkäristä yhtään mitään apua, vaikka se selkä on niin samperin kipeä? Kuinka moni hakee ratkaisua tilanteeseensa ainoastaan ulkoapäin, eikä mieti, miten voisi itse parantaa omaa hyvinvointiaan?

Hyvinvointi on tärkein pääomasi. Mutta ilman hoivaamista ja vaalimista, panostamista ja säännöllistä huoltamista, se ei pysy elinvoimaisena.

Sinä olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. Kukaan muu ei voi pitää huolta sinusta sinun puolestasi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että oman hyvinvoinnin kanssa pitäisi pukertaa hampaat irvessä yksin ja ilman apua. Ei, yksin ei tarvitse pärjätä. Monissa tilanteissa apu on välttämätöntä ja tarpeellista hyvinvoinnin edistämiseksi (ja se lääkärikäynti ja särkylääkepurkki on joissain tilanteissa oikeasti tarpeen). Mutta kukaan toinen ei voi ottaa apua vastaan sinun puolestasi. Kukaan muu ei voi päättää sinun puolestasi, että nyt sinun hyvinvointiisi panostetaan kaikin mahdollisin tavoin. Kukaan muu ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa sinun hyvinvointiisi.

Sinä voit vaikuttaa omaan hyvinvointiisi.
Sinun valintasi määrittävät hyvinvointiasi.

Mitä sinä teet oman hyvinvointisi eteen? Muistatko pitää huolen kaikista hyvinvointisi osa-alueista? Auto koostuu useista huollettavista osista – aivan samalla tavalla hyvinvointi muodostuu useasta eri palasta. Ei esimerkiksi riitä, että pidät huolta fyysisestä kunnostasi – myös mielesi kaipaa huolenpitoa ja hoivaa. Ja vaikka kuinka panostaisit sosiaaliseen elämänlaatuusi, et voi laiminlyödä fyysistä ja psyykkistä elämäsi osa-aluetta. Sillä toisin kuin autosi, sinä olet kokonaisuus - et vain kokoelma irtonaisia, vaihdettavissa olevia osia.

Kun autosi tarvitsee huoltoa, sinä teet päätöksen soittaa ja varata ajan huoltamolle. Samalla tavalla vain sinä voit tehdä päätöksen oman hyvinvointisi eteen. Kukaan toinen ei sitä voi tehdä.