logo
keskiviikko, 27 huhtikuu 2022 16:27

Paluu palautumiseen

Kaksi vuotta pandemiaa. Muuttuvia rajoituksia, sairastuvuus- ja ilmaantumislukujen päivityksiä, etätyön lisääntymistä ja jatkuvaa uutisointia. Ja kun juuri alkoi tultua siltä, että tästäkin selvitään, yhä suurempi kriisi oli käsillä.

Kaksi vuotta sitten halusin teksteilläni pysäyttää sinut miettimään palautumistasi. Palautumista totta tosiaan on viimeisen kahden vuoden aikana tarvittukin! Ja samaan aikaan yhä useammalla palautuminen on voinut jäädä lisääntyvien kriisien keskellä puutteelliseksi. On voinut käydä niin, että oma aika on haihtunut jonnekin etätyön, etäkoulun ja etähoidon jalkoihin. On ollut entistä vaikeampi löytää sitä ikiomaa hetkeä, jolloin olisi tilaa hengittää. Työkiireet ja kodin velvollisuudet ovat voineet levittää juurensa jokaiseen päivän hetkeen. Tyhjää tilaa ei löydy, eikä hengityshetkiä ole saatavilla. Tuntuu kuin pitäisi revetä joka paikkaan - ja vielä mielellään muutamaan ekstrapaikkaan. Hengästyttää.

Nykymaailma vaatii meitä kiirehtimään. Kriisien täyttämä maailma lisää kierroksia entisestään. On oltava läsnä, vastattava vaatimuksiin, juostava aikataulusta toiseen. Mieluiten pitäisi ehtiä tekemään ja suorittamaan, nopeammin ja kiivaammin, kovempaa ja vauhdikkaammin. Ja mieluusti vieläkin tehokkaammin! Mielellään ei saisi valittaa, eikä kauhistella - jollain toisella kun asiat ovat todennäköisesti vieläkin huonommin.

Mieleen hiipii ajatus, ettei ole oikeutta valittaa, kun samaan aikaan muualla joku taistelee hengestään.


On totta, että asiat voisivat todennäköisesti olla aina myös huonommin ja lopulta monet asiat ovat tässä hetkessä hyvin. Omaa elämää ei kuitenkaan voi - tai kannata, elää vertailemalla ja arvottamalla sitä toisten tilanteiden mukaan, sillä jokainen elämäntilanne on ainutlaatuinen ja sellaisenaan arvokas. Jokainen elämä on ainutlaatuinen ja arvokas, ja jokaista elämää tulee vaalia ainutlaatuisena ja arvokkaana.

Et voi auttaa muun maailman tai toisten ihmisten tilannetta laiminlyömällä omaa hyvinvointiasi. 

FullSizeRender 5

Yksi tärkeimmistä keinoista vaalia omaa elämää, on kiinnittää huomiota omaan palautumiseen. Varmasti tiedät, miten jokaisen liikuntasuorituksen jälkeen elimistön on palauduttava, jotta se olisi valmis seuraavaan liikuntasuoritukseen. Samalla tavalla myös henkisen rasituksen jälkeen on oltava mahdollisuus palauttaa voimavarat takaisin lähtötasolle, jotta on edes mahdollisuuksia ottaa vastaan seuraava koitos. Ja kuten viimeisen parin vuoden aikana olemme nähneet, elämällä on tapana heittää eteemme erilaisia koitoksia. Jos näitä koitoksia yrittää taklata puuteellisilla voimavaroilla, todennäköisesti päätyy rähmälleen maahan makaamaan, eikä ole voimia nousta enää ylös. 

Kenelläkään ei ole ehtymätöntä voimavarojen lähdettä. Ilman säännöllistä palautumista, voimavarat kuluvat lopulta loppuun.

Mitä sitten voi tehdä, jos huomaa, että oma palautuminen on jäänyt paitsioon, eikä voimavaroja enää ole? Ohjeeni sinulle on sama kuin kaksi vuotta sitten: muista hengittää. Rauhoita ja rauhoitu. Ota aikalisä, edes minuutiksi, sulje silmät ja keskity hengitykseesi. Tässä hetkessä, juuri nyt, sinulla ei ole hätää. Tässä hetkessä, juuri nyt, sinä voit hengittää. 

IMG 5478Hengitä. Juuri nyt kaikki on hyvin.

Voimavaroja ei ole mahdollista palauttaa vippaskonsteilla tai sekunneissa - ei edes tunneissa tai päivissä. Mutta jostain on aloitettava. Aloita nyt, tästä hetkestä. Hengitä. Rauhoita. Anna voimavaroillesi - ja itsellesi, lupa hengähtää.

Kalenterin päivät ovat täynnä sovittuja tapaamisia, mieli täyttyy tekemättömistä töistä, leppoisaa ja tylsää hetkeä ei ole näköpiirissä. Joskus elämä menee hieman liian lujaa eteenpäin. Tehtävää on paljon, mutta aikaa on vähän. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että kalenteri täyttyisi ikävistä asioista, sillä myös mukavat ja odotetut asiat voivat viedä kalenterista liikaa tilaa ja hengästyttää.

Mutta mitä jos vauhti kasvaa liian suureksi? Entä jos tekemistä on niin paljon, että kroppa käy koko ajan yhä suuremmilla ylikierroksilla, ajatukset juoksevat kuin ravihevoset kilparadalla ja unikin on muuttunut yhtä rikkonaiseksi kuin amerikkalainen tv-lähetys parhaimpaan mainosaikaan?

Nimetön suunn.malli

Kalenteria täyttävien asioiden mukavuudella tai ikävyydellä ei ole merkitystä silloin, jos aikataulut täyttyvät näistä sitoumuksista liiaksi. Jokaista vuorokauden tuntia tai minuuttia ei kannata järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti, sillä ihminen tarvitsee myös tyhjiä hetkiä. Siis sellaisia hetkiä, jolloin on aikaa istua sohvalla ja tuijottaa takkatulta, samoilla metsässä kuuma kaakaotermari repussa tai taiteilla pihamaalle lumienkeleitä – ihan vain siksi, koska juuri nyt teki mieli pyöriä lumihangessa.

Jos palautumiselle ei ole varattu riittäväksi (tai ollenkaan) aikaa, keho ja mieli virittyvät liian kovaan vauhtiin. Loputon tehtävälista tai liian aikataulutettu elämä pitävät yllä elimistön stressijärjestelmiä ja voivat johtaa erilaisiin fysiologisiin reaktioihin, kuten kohonneeseen leposykkeeseen, sykevälivaihtelun kaventumiseen tai liikahengitykseen. Myös mieli väsyy jatkuvan kuormituksen alaisena, ja seurauksena voi olla esimerkiksi lisääntynyttä ärtyneisyyttä, alakuloisuutta tai unen laadun heikentymistä. Ja mikä petollisinta, ihminen ei välttämättä itse huomaa näitä muutoksia tai edes tiedosta elämän kokonaisuudessaan menevän liian lujaa eteenpäin. Jatkuvaan ylinopeuteen nimittäin turtuu, eikä vauhdin kuluttavaa vaikutusta huomaa – ennen kuin sisäisten voimavarojen kannalta ollaan jo reippaasti miinuksen puolella.

Vauhtiin turtuujpg

Mitä sitten voi tehdä, jos vauhtia on jo aivan liikaa? Muista hengittää. Hengityksen tietoinen rauhoittaminen vaimentaa elimistön stressireaktioita ja toimii hätäensiapuna siinä vaiheessa, kun vauhtimittari hipoo hälyttäviä rajoja. Kun kuormittava tilanne sitten lopulta hellittää ja elämä ympärilläsi rauhoittuu, tee tietoisia korjausliikkeitä arkeesi. Karsi, vähennä ja rajaa. Priorisoi ja delegoi – vaikka se tuntuisikin aluksi vaikealta ja vastenmieliseltä tehtävältä. Tehtävälistojen lyhentämisellä ja aikataulujen raivaamisella estät vauhtiöverit tulevaisuudessa.

Jotta elämäsi vauhti pysyisi maltillisena, vaali palautumista osana arkipäiviesi rutiineita. Palautumiseen panostamisen ei tarvitse tarkoittaa tunnin meditaatiohetkeä tai joka aamuista 30 minuutin kynttilänliekin tuijottelua (toki se voi sitäkin olla), sillä jo lyhytkestoinen, säännöllinen rauhoittuminen edistää palautumista. Esimerkiksi mindfulness-harjoitukset, kehotietoisuusharjoitukset tai hengitysharjoitukset ovat erinomainen keino rauhoittaa sekä kehoa että mieltä. Hetkellinen vauhdin hiljentäminen antaa keholle mahdollisuuden palautua ja mielelle mahdollisuuden rauhoittua. Tämä parantaa jaksamista ja lisää voimavaroja tulevaisuudessa.

Hengitä sisään. Anna uuden voiman virrata sisällesi. Hengitä ulos

Sekä keho että mieli kaipaavat hetkiä, jolloin ei tarvitse pinnistää, tsempata tai pyrkiä parhaimpaansa. Kun annat itsellesi luvan vain olla, ilman sen suurempia suunnitelmia tai tavoitteita, annat itsellesi mahdollisuuden hengittää.  

Jos kaipaat säännöllisiin palautumishetkiin vinkkejä, tule mukaan Pysähdy ja näe itsesi -verkkokurssille. Kun muu maailma ympärillä lisää vauhtia, Pysähdy ja näe itsesi -kurssi hiljentää nopeutta ja pysähtyy tärkeimmän matkakumppanisi, oman itsesi, äärelle. Panosta palautumiseesi jo tänään, täältä pääset mukaan kurssille.

keskiviikko, 22 tammikuu 2020 09:26

Elämässä kaikki hyvin? Nauti!

 FullSizeRender

Tuntuuko arki ihanan harmoniselta? Ovatko suuret vastoinkäymiset vain muisto mielessä? Elätkö perusarkea, jossa päivässä on selkeä rytmi ja rutiinit?

Jos näin on, et ole yksin. Usein elämä koostuu pääasiassa perusarjesta – siis sellaisesta arjesta, joka menee eteenpäin suhteellisen tasaisesti, eikä järisyttäviä elämänmuutoksia, vastoinkäymisiä tai päivärytmiä pitkäksi aikaa rikkovia tapahtumia ole odotettavissa ainakaan kovin usein. Perusarjessa kaikki on hyvin. Ja jopa niin hyvin, että on jopa joskus varaa hieman nurista ja marista pienistä ärsyttävistä asioista – siis sellaisista pienistä asioista, kuten eteisessä hujan hajan olevista kengistä tai väärin täytetystä astianpesukoneesta. (Perusarjen ulkopuolella nimittäin näitä pieniä ärsyttäviä asioita ei edes huomaa kaiken energian mennessä vastoinkäymisten selvittämiseen - ja joskus niitä pieniä ärsyttäviä asioita jopa kaipaa suurten elämänmuutosten keskellä).

IMG 3269

Elätkö perusarkea, mutta huomaat silti mielessäsi valmistautuvasti kuitenkin pian koittavaan katastrofiin? Odotatko, milloin kaikki kuitenkin, taas, kosahtaa nilkoille? Tai onko sinun vain yksinkertaisesti vaikea nauttia perusarjesta ja siitä, että kaikki menee hyvin?

Joskus perusarjen onnea on vaikea ottaa vastaan. Voi olla vaikea tyyntyä nauttimaan siitä, että juuri nyt menee tosi hyvin – varsinkin, jos on tottunut selviämään ja selviytymään jokaisesta päivästä. Aiemmin koetut vastoinkäymiset värittävät herkästi tapaa, jolla otamme maailman vastaa. On vaikea luottaa perusarjen kestävyyteen – varsinkin, jos aiemmat kokemukset kuiskuttelevat korvaan seuraavan vastoinkäymisen piilottelevan varmasti aivan lähistöllä. Mielen ja kehon voi olla vaikea luopua pitkään vallinneesta stressitilasta – ja usein ne tarvitsevatkin siinä tietoista apua.

Joskus voi tuntua lähes mahdottomalta päästää irti pelosta ja huolesta - ja antaa mielen levätä arjen perusonnellisuudessa.

IMG 2979

Elämä on täynnä perusarkea. Sellaista arkea, joka voi joskus tuntua harmaalta ja ikävältä, väsyttävältä ja kiukustuttavalta, mutta jonka perusluonne on seesteinen, onnellinen ja rutiininomainen. Perusarjen varaan voi olla kuitenkin joissain tilanteissa vaikea heittäytyä, sillä meissä vaikuttavat aiemmat kokemuksemme (ja usein myös meitä edeltävien sukupolvien kokemukset). Eletyn elämän kokemukset heittävät varjonsa perusarjen päälle.

Joskus kaikkein vaikeinta on kestää se, että juuri nyt minulla menee hyvin.

Mutta mitä jos heittäytyisikin perusarjen onneen leijumaan? Valjastaisi perusarjen onnen omaksi vaaleanpunaiseksi taikapilvekseen, jonka avulla voi leijua päivästä toiseen – ja luottaisi siihen, että taikapilvi kestää juuri niin kauan kuin on tarkoitettu. Mitä jos uskaltaisikin nauttia perusarjen rutiineista ja rytmistä? Jos ei odottaisikaan seuraavaa vastoinkäymistä tai pelkäisi seuraavaa, joskus tulevaisuudessa tulevaa, elämänmuutosta, vaan luottaisi siihen, että elämä kantaa ja kannattelee. Mitä jos nauttisi siitä, että juuri nyt, tässä tilanteessa, elämä on tosi kivaa ja arki maistuu makealta? Jos antaisikin itselleen mahdollisuuden elää, sen sijaan että vain selviää ja selviytyy.

 IMG 3044

Nauti elämästä. Nauti arjesta. Heittäydy perusarjen onneen kellumaan ja anna tulevien vastoinkäymisten pitää huolta itsestään. Juuri nyt elämässä kaikki on hyvin.

keskiviikko, 01 tammikuu 2020 10:21

Kertakäyttökulttuuria vastaan

 

 Ostan. Kokeilen.
Unohdan kaappiin.
Ostan. Käytän.
Heitän menemään.
Ostan. Ostan. Ostan.

Kulutan ilman syyllisyyttä.
Käytän ilman omatuntoa.
Heitän pois, kun en enää tarvitse.
Vaihdan uuteen, koska haluan.

En sitoudu.
En näe vaivaa.
En korjaa.
En vaali, en hoivaa, en huolehdi.

Jumaloin mahdollisuuttani käyttää ja heittää menemään.
Ylistän kertakäyttöisyyttä.
Palvon lyhytikäisyyttä.

Kulunutta vuosikymmentä voisi nimittää kertakäyttökulttuurin kulta-ajaksi. Kuluttaminen, käyttäminen ja uuden ostaminen ovat nykyajan normeja. Vaikka pinnan alla kytee muutos parempaan ja ilmastoaktivismista puhutaan paljon, käytännön tottumukset maalaavat vielä toisenlaista kuvaa. On liian helppoa kokeilla ja heittää menemään. On liian houkuttelevaa olla sitoutumatta.

IMG 2890

Kertakäyttökulttuuri tuntuu toisinaan rantautuneen myös liikunta- ja hyvinvointialalle. Aloittaessani yritystoimintani vuonna 2013, asiakkaat sitoutuivat helpommin pitkäkestoiseen harjoitteluun. Oli itsestäänselvyys, ettei kehoon voinut vaikuttaa pysyvästi kerran, kahden tai edes kahdeksan harjoittelukerran aikana. Minun ei tarvinnut yritykseni alkuaikoina perustella, miksi kehonhallintaharjoittelu vaatii sitoutumista ja aikaa, tai miksi esimerkiksi pilateksen periaatteiden todellinen ymmärtäminen ei todellakaan onnistu yhden kurssin aikana. Nyt tilanne tuntuu olevan hieman erilainen.  Joskus tuntuu, että liian usein tahdotaan nopeita tuloksia – tai ainakin halutaan ymmärtää jo heti ensimmäisellä kerralla, miksi harjoittelussa noudatetaan tiettyjä perusperiaatteita. Sitoutuminen pitkäjänteiseen harjoitteluun tuntuu toisinaan liian kovalta vaatimukselta – tai lähes tulkoon mahdottomuudelta.

Asenneilmapiirin muutos on toisaalta ymmärrettävää, sillä, kuten niin monesti hehkutetaan, nykyaika on hektistä ja kiireistä. Väitän kuitenkin, että kiireen ja hektisyyden ei olisi pakko antaa kietoa limaisia lonkeroitaan jokaiseen elämän nurkkaan.

Keho ja mieli eivät noudata kiireen ja hektisyyden määräämää aikataulua. Kehonhallinnan parantaminen ei tapahdu yhden harjoituskerran tai edes yhden harjoituskurssin aikana. Jo pelkästään kehotietoisuuden kehittäminen – tai edes siihen tarvittavien pysähtymis- ja havainnointitaitojen buustaaminen, vaatii sitoutumista säännölliseen ja pitkäkestoiseen harjoitteluun. Jos ihminen on vuosien, tai vuosikymmenien ajan, juossut tukka hulmuten kiireestä toiseen, vain raahaten omaa itseään ja kehoaan mukanaan, miten tuo sama ihminen voisi edes muutaman harjoitustunnin aikana oppia hiljentämään tahtia ja havainnoimaan kehoaan – puhumattakaan kehonhallintataitojen kehittämisestä?

IMG 2891

Kehosi ei ole kertakäyttötavaraa. Kehoa et voi heittää menemään tai vaihtaa uuteen malliin halutessasi. Olet sidoksissa samaan kehoon koko elämäsi ajan. Eikä kehosi voi hyvin ilman pitkäkestoista sitoutumista ja hoivaamista. Samaa hoivaamista ja sitoutumista kaipaa myös mielesi.

Keho haluaa erottua kertakäyttökulttuurista. Se haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee pysähtymistä, vauhdin hiljentämistä ja rentoutumista. Keho kaipaa tietoista työskentelyä, aktivoivaa harjoittelua ja ajatusten keskittämistä käsillä olevaan hetkeen. Keho ikävöi takaisin syvään ja parantavaan yhteyteen mielen kanssa – yhteyteen, jonka palauttaminen vaatii pitkäkestoista työskentelyä, jonka huoltaminen edellyttää säännöllistä harjoittelua ja jonka toimivuus muodostaa pohjan hyvinvoinnillesi.

Kertakäyttökulttuuri kuluttaa, käyttää ja heittää menemään. Älä kohtele kehoasi kuin kulutettavissa olevaa tarjoustavaraa. Lähikaupassa ei nimittäin myydä uusia kehoja edes alennusmyyntien yhteydessä.

Kehonhallintataitojen ja kehotietoisuuden kehittäminen vaatii aikaa. Edistyminen tapahtuu usein piinallisen hitaasti, ja yhden edistysaskeleen jälkeen eteen avautuu lukemattomia uusia kehityskohteita. Sitoutuminen pitkäjänteiseen harjoitteluun on kuitenkin ainoa mahdollisuutesi voida hyvin - ja juuri sitä mahdollisuutta janoavat myös kehosi ja mielesi.

IMG 2889

Anna siis keholle ja mielellesi uusi mahdollisuus – anna itsellesi mahdollisuus voida hyvin. Sitoudu ja anna aikaa. Älä oleta kaiken edistymisen tapahtuvan yhden kurssin, tai edes yhden harjoitteluvuoden aikana. Usko muutoksiin, joita et voi silmällä välittömästi erottaa. Luota harjoittelun voimaan, mutta älä odota saavuttavasi kaikkia edistysaskelia kerralla. Huolla ja hoivaa, pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti - silloin annat itsellesi mahdollisuuden voida hyvin.

Sivu 1 / 9